Kirjan nimi Tuttikeijun lahja
Kirjoittaja Spathelf, Bärbel
Kuvittaja Szesny, Susanne
Muut tekijät suomentaja: Kyrö, Marja
Kustantaja Lasten parhaat kirjat
Julkaisuvuosi 1998
Sarja
Alkukieli ger
Alkukielinen nimi Ein Bär von der Schnullerfee
Asiasana kasvu, keijut, lahjat, luopuminen, tutit
Hahmo Katarina
Huomautus
Tiivistelmä Katarina on jo "iso" tyttö ja osaa kaikenlaista, mutta hänellä on edelleen tutti. Katarinan puheestakaan ei oikein saa selvää, koska hän pitää tuttia suussaan melkein aina. Katarinan äiti yrittää taivutella tyttöä ja sanoo: "Kuulehan, Katarina, sinä olet jo aivan liian iso pitämään tuttia. Jos kuljet jatkuvasti tutti suussa, kaikki luulevat sinua pikkuvauvaksi." Mutta Katarina polkee jalkaa ja huutaa: "Minä en hajua antaa tujjiani kenejjekään!". Eräänä yönä Katarina herää kesken unen ja tapaa tuttikeijun. "Minä käyn joka yö tervehtimässä tyttöjä ja poikia, jotka ovat jo niin isoja, että etteivät enää tarvitse tuttejaan. Jokainen lapsi saa tutistaan vastalahjan. Jos sinulla ei ole tutille enää käyttöä ja raatsit luopua siitä, sinäkin saat toivoa itsellesi lahjan", tuttikeiju sanoo. Katarina miettii koko seuraavan päivän, mitä hän toivoisi tuttikeijulta. Hän myös kokeilee varovasti millaista on olla ilman tuttia. Myös seuraavana päivänä hän jatkaa harjoittelua ja vihdoin hän keksii toivomuksenkin. Kun tuttikeiju jälleen ilmestyy, Katarina ojentaa keijulle tutin ja saa vastalahjaksi toivomansa teddykarhun. "Kuule, Katarina, nyt sinun puheestasi saa todella hyvin selvän." Katarina on ylpeä ja onnellinen ja nukahtaa samantien. Aamulla hän herää teddykarhu kainalossa.