Kirjan nimi Taljantti, lempeä jättiläinen
Kirjoittaja Küttner, Iiro
Kuvittaja Rönns, Christel
Muut tekijät
Kustantaja Otava
Julkaisuvuosi 2000
Sarja
Alkukieli fin
Alkukielinen nimi
Asiasana erilaisuus, hyväsydämisyys, jättiläiset, kaupunki, pahuus, poikkeavuus, sankaruus, sodat, suvaitsevaisuus, viha, yhteistyö
Hahmo Taljantti
Huomautus
Tiivistelmä Elipä kerran Pienessä maassa yksinäinen jättiläinen, jonka nimi oli Taljantti. Taljanttia ei yhtään huvittanut viskellä kivenjärkäleitä ympäriinsä, eikä nyppiä puita juurineen, eikä pelotella ihmisiä. Sen sijaan se käytti kaiken aikansa kyhäämällä metsän keskelle Pienolaa, kaupungin peinoismallia ja sen suurin toive oli, että sinne muuttaisi jonakin päivänä oikeita asukkaita. Mutta Taljantin kaupunki ei muistuttanut hiukkaakaan oikeata kaupunkia, koska sen suuret sormet hajottivat enemmän kuin ne saivat rakennetuiksi ja koska sillä ei ollut tarpeeksi tietoa oikeista asumuksista. Eräänä päivänä Pieneen maahan tuli tieto, että Suuren maan sotajoukot aikoivat hyökätä sinne. Kuningas ei keksinyt muuta keinoa, kuin pyytää Taljanttia pelästyttämään sotajoukot tiehensä. Pienen maan ilkeä vaatturi Nurjapuoli paljasti kuitenkin Suuren maan ylikenraalille, että Taljantista ei ole mitään vaaraa. Sillä vaikka se oli jättiläinen ja valtavan kokoinen, se ei pysty tekemään pahaa kenellekään. Suuren maan sotajoukot lähtivät sitten kohti Pientä maata. Taljantin kohdatessaan sotajoukot vain jatkoivat matkaansa, vaikka Taljantti karjui niin hirmuisella äänellä kuin suinkin osasi ja takoi rintaansa. Sotajoukot marssivat kohti suurta kaupunkia, jota ne luulivat Pienen maan pääkaupungiksi, mutta joka olikin Pienola. Sotilailla oli niin täysi työ riehua kilpaa, että he eivät huomanneet, että kaupungissa oli jotain outoa. Ylikenraalikaan ei sitä huomannut. Hän asettui Taljantin rakentamaan kaupungintaloon ja kun hän paiskasi raivoissaan erään oven kiinni, sai siitä alkunsa Pienolan romahdus. Pienolan talot romahtivat yksi toisensa jälkeen ja lopulta tuli täydellisen hiljaista. Taljantti oli kovasti häpeissään, että ei ollut pystynyt auttamaan Pienen maan asukkaita. Häpeästään huolimatta, hän halusi vielä kerran nähdä Pienolan ennen maasta lähtöään. Hämmästyksekseen Taljantti sai huomata, että hänet otettiin vastaan sankarina. Kuningas selitti Taljantille, että Pienola oli murskannut Suuren maan sotajoukon ja haudannut sen yöllä viimeiseen mieheen. Sitten kuningas piti puheen kansalaisilleen siitä kuinka tärkeää on kuunnella oman sydämensä ääntä, niinkuin Taljantti oli tehnyt. Yhdessä Pienen maan asukkaat ja Taljantti päättivät ryhtyä rakentamaan oikeata kaupunkia, jonne heidän lapsensa voisivat muuttaa asumaan. Taljantti oli niin onnellinen, että pyörtyi, mutta niin, ettei satuttanut ketään.